Tunnen lämmön ulos mua kutsuvan.

Puistoon askeleeni vie ja istun penkille.

Sirkusteltan näen ylös nousevan.

Ajatukseni se vie menneeseen,

tuohon aikaan lapsuuden,

puhtaaseen viattomuuteen.

Niin korvaamaton mennyt pois on.

Tuo aika nyt on

mennyt pois.

Klovnit ja norsut sekä veitsenheittäjä

veivät minut satumaailmaan.

Nuorallatanssijat ja miekannielijä

vangitsivat minut taiallaan.

Jonglöörit keiloineen ja silmänkääntäjä

Jos kokisin ne ihmeet uudestaan,

käärmenainen sekä tulennielijä

nyt antaisin mä siitä mitä vaan.

Puiston penkillä yksin istun.

Syksyn aurinko vielä hetken suo lämpöään.

Suljen silmäni ja mä nuorrun,

mielessäni palaan taas leikkimään.

Tuohon aikaan lapsuuden,

puhtaaseen viattomuuteen.

Niin korvaamaton mennyt pois on.

Tuo aika nyt on

mennyt pois.

Parrakas nainen, sekä mestariampuja

veivät minut satumaailmaan.

Tanssiva karhu, apina ja leijona

vangitsivat minut taiallaan.

Niin korvaamaton mennyt pois.