heikki mäntyjärvi laulu, koskettimet, komppikitara, basso, rumpujen ohjelmointi

kimmo kärkkäinen soolokitara, komppikitara, basso, laulu

Kun ensi kertaa tavattiin, sitä luulin harhaksi. Kun ensi kertaa suudeltiin, unelma muuttui todeksi. Sinä itkit onnesta ja taivas sun mukana. Sitä iltaa, sitä tunnetta en unohda.

Satoi silloin.

Heitimme haikeet hyvästit, kun jouduit lähtemään. En tiennyt kuinka murtuisin, kun yksin tänne jään. Minä itken kaipuuta ja taivas mun mukana. Sade kasvoillani sinusta mua muistuttaa.

Sataa taas.

En malta odottaa, milloin sä palaatkaan ja syliini sut sulkea mä saan. Me itkemme onnesta ja taivas meidän mukana, kun vielä kerran saamme nähdä uudestaan.

Sataa taas. Tapaan sinut taas

I met this girl, young and sweet, pretty as a picture, and carefree. Lying next to me in my bed. I wanted to know, what’s inside her head.

So I looked into her eyes and asked: What do you want from your life? She smiled and replied to me: To see Robbie Williams and die, see Robbie and die.

She always was full of surprises, embracing the world with it’s all shapes and sizes. And in the end I never succeeded to give her, what she really needed.

So when she walked away from me I cried: What do you want from your life? She looked into my eyes and said: To see Robbie Williams and die, see Robbie and die.

I never saw her again. And it was only much later, when I understood, what she was saying: You should start living, and stop waiting.

So when someone asks me now: What do you want from your life?

I smile and reply to them: To see Robbie Williams and die, see Robbie and die.

Juutun katselemaan sitä tosi-teevee ohjelmaa, jossa ne laulaa toisilleen niiden omia laulujaan. Aina yhä uudestaan mä palaan Annan päivään. Hänen naurussaan on jotain valloittavaa, joka minut lumoaa.

Läpi ilon, kyynelten mä hetken aikaa tunnen yhteyden, niinkuin toisillemme meidät luotu ois. Se on vain elämää; sitä hetken aikaa saatan ymmärtää, kunnes laulu loppuu ja hän lähtee pois. Se on vain elämää; sitä koskaan ei voi täysin ymmärtää ja laulu loppuu taas, mä yksin jään.

Jos vain osaisin, sinut sellaisena ottaisin kun oot. Tiedän sen: tähteä tavoittelen, kun sinusta haaveilen. Vailla nauruasi olen vain se linnuton puu. Kun laulu vaikenee ja ruutu pimenee, jää jäljelle vain todellisuus.

Hän avaa sydämen ja hetken aikaa tunnen rakkauden, niinkuin toisillemme meidät luotu ois. Se on vain elämää; sitä koskaan ei voi täysin ymmärtää ja laulu loppuu taas, mä yksin jään.

Pitkän päivän jälkeen saavun kotiin jälleen. Kaikki turhat murheet voin nyt jättää taa, sillä sinun kanssa olen olemassa, enkä muuta enää kaipaa.

Kutsuuni et vastaa. Löydän ainoastaan tyhjät kaapit sekä viestin viimeisen. Et enää tahdo jatkaa meidän yhteistä matkaa. Sanat nään, mut silmiäni mä usko en.

En ymmärrä sun päätöstä. Luulin, että kaikki on kunnossa. Jos väärin tein, sua laiminlöin, sulle vannon, kaikki muuttuu huomenna.

En sitä nähnyt ajoissa ja nyt olet poissa. Mietin, kuinka saan sut luokseni palaamaan, sillä arjen taakkaa en tahdo yksin kantaa.

Jonkun tarvitsen sen kanssani jakamaan.

Huomenna muutan kaiken. Näet miehen uudenlaisen. Huomenna muutan kaiken, korjaan kaiken.

Two planes fly across the sky just seconds away from everyone to die. Being at the right time in the wrong place a bizarre coincidence seals their fate.

A mighty ship sails the sea just seconds away from a disaster to be. Hundred thousand tonnes of oil released, hundred thousand birds soon deceased.

It was just another freak accident. A highly unlikely incident. Completely unexpected, strange event. Can it be that this is what God really meant?

You cannot control destiny. You cannot change what's meant to be.

A young boy walks down the street just steps away from the girl of his dreams. Being at the right time in the right place, brought together by some higher grace.

A young girl takes a test. Fears for the worst, but hopes for the best. One crazy night out and one mistake, one decision she now has to make.

Muistan, kuinka silloin kannoit toisen sormusta ja kun sen menetit, pyysin ulos sinua. Muistan, kuinka söimme siinä texmex paikassa ja ensi suudelmamme sitten bussin ovella.

Vaan sä suunnittelit jo tulevaa, aioit jättää tämän kaiken taa. Ei mikään kahlita nyt sua saa.

Muistan, kuinka kävimme siinä nyyhkyleffassa, jossa Jack Nicholson oli pääosassa. Muistan miettineeni, onko tää nyt onnea tietämättä vielä mitään eron tuskasta.

Sä suunnittelit jo tulevaa, lähdet valloittamaan maailmaa. Ei kukaan kahlita nyt sua saa.

Sä sanoit mulle, että piä ittestäsi huolta ja elä omaa elämääsi vain eteenpäin. Lähdit pois ja löysit onnen maailman toiselta puolta. Minä jäin tänne kylmään pohjolaan yksin katuja kulkemaan.

Sä suunnittelit jo tulevaa. Lähdit valloittamaan maailmaa. En pystynyt sua kahlitsemaan. Siitä vuosia on jo aikaa, silti sanasi yhä muistan vaan. Ne minua vielä koskettaa.

On aika juhlien nyt alkaa. Astut toiseen maailmaan. Mitkä mittasuhteet voit saavuttaakaan, kun päästät pedon irti taas.

Tyhjät oluttölkkipinot kasvavat. Irstaat bakkanaalit ne vain jatkuvat. Oudon juomapelin kaikki pelaajat huuruisessa hurmoksessaan huutavat.

Ilta taipuu tummemmaksi, salaisuudet paljastaa. Sinä jatkat aamuun asti, etkä aio lopettaa.

Ota vähän lisää, ota vähän lisää! Kaada, kaada sitä viinaa sisään! Ota vielä lisää, ota vielä lisää! Eihän, eihän tämä tunnu missään!

Otan vähän lisää, otan vähän lisää, kaadan, kaadan sitä viinaa sisään. Otan vielä lisää, otan vielä lisää, eihän, eihän tämä tunnu missään.

If only I could remember the things I said and did last night. Maybe I would understand then, why it ended to that senseless fight. I think it was the sixth or seventh beer that did the trick.

Woke up in the morning, I’ve never, ever felt this sick.

If I could turn back time, I would.

I’m the first one to admit that I have made mistakes in my life. But I have no regrets, at least not before last night. It must’ve been the sixth or seventh beer

that did the trick. But you have to believe me that I never, ever meant to hit.

If I could turn back time, I would.

If I could turn back, I would turn back time, if I could.

Tuuli jo uiveltaa, talon nurkissa kylmää puhaltaa. Laita puuta takkaan poika, koska sähköt jo katkenneet on, eikä sivistys palaa ehkä milloinkaan.

Sä olet viimeinen ihminen täällä kurjassa loukossa ja et voi sille mitään.

Tervetuloa tähän kurjaan maailmaan, jossa kaikki on paskana.

Mut ei se tietenkään sun syytäs oo, jos muut kaiken rikkoo, eikä jätä pystyyn oljenkorttakaan.

Monday morning, I get out of bed with a broken heart and an aching head. They always say that life will go on. Didn’t felt like that, when you dropped the bomb.

I pick up a coffee, and walk down the street pass the same old man, who does art with his feet. Homeless and poor, and he has no hands, but he’s always smiling - that I can’t understand.

Man with no hands, he understands that life does not always go the way you had planned. No hatred, no ploy, his heart full of joy. I wish I could be more like the man with no hands.

Sunday evening, and time to go bed, one week behind, and another ahead. Day after day I still keep thinking of you, and the man with no hands on Fifth Avenue.

I don’t know, what’s the purpose of life. Is it wealth and big house, two kids and a wife? Maybe you just enjoy what you can. That seems to work for the man with no hands.

Pimeys päivän nielaisee, oksentaa yön kylmyyden. Astut saunan lämmöstä kuistille nyt empien. Järven tumma kuiskaus syleilyynsä houkuttaa. Sen kosketusta kaipaat, vaan sua pelottaa.

Laita jalkaa toisen eteen. Painu suoraan kylmään veteen! Vain kerran se kirpaisee, siis älä emmi, vaan pian se tee. Tämä tilaisuus ei tule uudelleen.

Tilaisuus kun koputtaa, kiirehdi pian vastaamaan. Sanot, että pelottaa. Tyhjän pyytämättä saa. Et elämää voi pakoilla, sängyn alla makoilla. Tartu rohkeasti nyt siis haasteeseen.